Ala uudistuu, määräykset tiukentuvat ja tiukkaa tavoitetta pukkaa hiilineutraalisuuden suhteen. Betonialalla eletään vähän huteralla maaperällä. Huolettaa, että lisääntyvä byrokratia ja määräykset siirtää perusasiat unholaan, kun pohditaan, miten sementin valmistuksesta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt saadaan taltutettua tai sementille löydettyä korvaaja.
On totta, että sementin valmistus tuottaa valtavat hiilidioksidipäästöt ja vihreämmän tulevaisuuden suhteen on tehtävä jatkuvasti töitä, jotta löydetään vaihtoehtoisia ratkaisuja, mutta ratkaisu tuskin on betonirakentamisen poistaminen.
On helppoa todeta, että “betonia tulisi käyttää vain siellä, missä sitä oikeasti tarvitaan”. Pienellä jalostuksella kommentti voisi olla “betonia tulisi käyttää vain sen verran, mitä tarvitaan”. Tällä viittaamme alalla vallitsevan ylimitoittamisen vähentämiseen. Valitettavasti näyttää siltä, että alalta puuttuu aito halu ja taito rakenteiden optimointiin ja rakenteista tulee huomaamatta raskaampia kuin on tarpeen niin teräksen, kuin betoninkin osalta. Vastuullisena toimijana tahtotilamme on tuoda asia ilmi ympäristövaikutusten minimoinnin ollessa olennaisin osa ISO 14001 mukaista ympäristöjärjestelmäämme.
Nykyisin tarjouksen liitteenä lähtee usein vaihtoehtoinen, rakenteiden optimointiin, perustuva tarjous. Siinä kerrotaan, millaisia hyötyjä on saavutettavissa olemassaolevien suunnitelmien optimoinnilla niin hiilidioksidipäästöjen, kustannusten kuin aikataulun minimoinnin osalta. Kiusallista se on toisinaan, mutta seuraukset ovat karmeat, jos asiasta ollaan hiljaa. On kuitenkin palkitsevaa seurata, että suunnittelijamme suhtautuvat asiaan intohimoisesti. Hiilidioksidien tonnimäärät eivät sellaisenaan riitä kuvaamaan vaikutusta. Erilailla mielekästä on huomata, että vaikkapa lujuusluokan optimoinnin tuottamat päästösäästöt on samaa luokkaa, kuin oman Volvon muutamassa vuodessa aiheuttamat päästöt ajettujen kilometrien osalta.
Teetimme hiljattain opinnäytetyön aiheesta “Betonirakenteiden ylimitoittamisesta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt väestönsuojien näkökulmasta”. Työ tarjoaa maanläheisen näkökulman siihen, mitä tulisi kaiken vihreyttämiseen liittyvän kehitystyön rinnalla tehdä. Opinnäytetyön mukaan parhaimmillaan hiilidioksidipäästöt puolittuivat ja kustannukset pienenivät jopa 22% suunnitelmien optimoinnin myötä.
“Oli hurjaa oivaltaa, miten vähän rakenteiden optimointia huomioidaan päästövähennyskeinona julkisessa vihreyttämiskeskustelussa. On etuoikeus olla Anfran tiimissä näinä aikoina.”; Korkatti totesi.
Työ rajattiin koskemaan väestönsuojia, koska työn tekijälle, entisenä muottikirvesmiehenä, väestönsuojarakentaminen on erityisen lähellä sydäntä. Opinnäytetyön tekijä, Jeremias Korkatti, työskentelee meillä nykyisin laskentainsinöörinä. Myös betonirakentamisen tulevaisuuden tulee olla tällaisten, avoimesti ja kriittisesti ajattelevien, timanttien käsissä.
– Marko Liukko, Kehitysjohtaja
Opinnäytetyö luettavissa Theseuksesta
