Strategiatyö kesän korvalla -22 lähti täysin eri kulmasta kuin mikään aikaisempi. Olin lukenut, että luovuus pääsee esiin, kun kokee suurta turvallisuutta siinä porukassa, jossa pitäisi uskaltaa heittää oma ideansa kehään. Miellän itseni ennemminkin tekijämieheksi, kuin pehmonalleksi. Tästä syystä kynnys heittäytyä tähän oli iso, mutta päätin uskaltaa.
Toivotin hallituksen ja johtoryhmän tervetulleeksi strategiapäivään ja esitin ensimmäisen tehtävän: “Kerro minulle, mitkä ovat vahvuuksiani ja missä olen hyvä”.
Ensimmäinen puolisko strategiapäivästä kului toisiamme kehuen ja toistemme vahvuuksia ylistäen. Tehtävään oli tarkoitus käyttää tunti, mutta neljä meni. Se johtui pelkästään siitä, että vahvuuksia oli niin paljon.
Muistan, että joku kommentoi: ”Olisinpa kuullut nämä aiemmin.” Jollain taisi mennä roskakin silmään, mutta muut katsoivat silloin kohteliaasti muualle. Olimmehan kuitenkin tavallisia suomalaisia miehiä.
Sain tietysti itsekin kuulla hunajaisia sanoja pitkän rivin, mutta erityisesti yksi kommentti antoi voimaa. Se kuului näin: ”Olet oikeanlainen toimari tähän firmaan”. Vaikka olen yrityksen perustaja, niin kyllähän sitä miettii usein, että olenko kasvanut itse riittävästi yrityksen kasvun mukana. Olisihan tuon halunnut kuulla nimenomaan tältä porukalta aikaisemminkin.
Siinäpä sitten jokainen meistä voimiensa tunnossa sai alkaa funtsimaan päivän kysymystä: mitä me haluamme olla vuonna 2027? Ja ideoita lenteli, megatrendejä vihelteli ja markkinan suuntaa luotailtiin.
Mistä kaikki alkoi? Omakotitalo-sokkeleista.
Miten tähän on tultu? Olemme rohkeasti ottaneet laajempia projekteja.
Mihin ollaan matkalla? Teollisuuden raskaansarjan rakentajiksi, suurten projektien päätoteuttajaksi.
Miksi? Koska haluamme näyttää suuntaa. Rakentamisessa ja etenkin betonirakentamisessa tuhlataan tällä hetkellä yhteisiä luonnonvaroja täysin turhaan!
Parityönä pätkyteltiin kysymyspatteria, jossa viimeisellä rivillä seisoi kysymys: liikevaihto tilikautena 2025-2026?
Vastaukset vaihtelivat 100 ja 200 miljoonan välillä. Siinä sitä sitten katseltiin tavoitetta, katseltiin itseämme, taas katseltiin tavoitetta, ja taas katseltiin itseämme. Joku arveli etteivät taida resurssit riittää kahteen sataan miljoonaan, mutta sitten joku toinen keksi, että meillähän on käytössä kaikki maailman resurssit.
Lopulta päätettiin yksimielisesti olla 200 miljoona euroa vaihtava yritys vuonna 2027.
Maali oli valittu, ja varsinainen työ alkoi. Päätimme sektorit ja jaotimme tehtävät: markkinaosuudet, kilpailijat, kilpailuedut, strategiset projektit, resurssit. Kaikki piti selvittää ja tutkia.
Syksyllä työryhmien työt olivat valmiit, ja koska he olivat tehneet hyvää työtä, oli jo paljon helpompi uskoa tavoitteeseen. Päätimme muun muassa lähteä mukaan siltarakentamiseen, laajentaa markkinaa energiarakentamisessa, hyökätä Pohjois-Ruotsiin ja lyödä läpi ympäristötietoinen rakennesuunnittelu kaikille projekteillemme. Siksi missiomme on olla ”ympäristömme arvoinen”.
Valitsimme kolmen P:n vision: Pohjolan Paras Petonirakentaja – mitattuna asiakaskokemuksella, työntekijätyytyväisyydellä ja taloudella. Kun hiljattain esittelin visiota Kempeleen kunnanjohtajalle, hän keskeytti ja kysyi, ”onko tuo niin kuin tarkoituksella kovalla p:llä tuo petonirakentaja”, johon vastasin, ”joo on”.
Nyt takana on ensimmäinen kvartaali vuotta 2023. Strategiaa on laitettu rytinällä todeksi, ja moni suunniteltu asia on jo tehty. Yhtenä näkyvimmistä oli nimenmuutos – A-Perustus on nyt Anfra.
Vuosi 2022 oli meille kaikesta turbulenssista huolimatta suopea, ja ylsimme 38 miljoonan euron liikevaihtoon ja saavutimme tulostavoitteemme. Tällä hetkellä meillä on ennätyksellisen korkea tilauskanta, ja lisää sopimuksia on tulossa.
Rakennusalan äkkijarrutus on muuttanut rekrymarkkinan päälaelleen. Monet rakennusliikkeet supistavat toimintaa ja irtisanovat henkilöstöä, mutta me olemme jälleen kerran päättäneet uskaltaa.
– Tomi Puoskari, Toimitusjohtaja
