”Oltiinkos sitä tällä porukalla lähdössä Muncheniin?” Vuorossa hyvissä ajoin sovittu ja odotettu BAU-messureissu Baijerin messupääkaupunkiin. Elettiin sunnuntai-iltaa ja ensimmäisten lähtijöiden lennot oli vasta tiistaiaamuna.
”Mulla ei muutes oo passia…Teemulla oli jääny lennot varaamatta…ja Jannekaan ei ehdi mukaan…Pitäskö pyytää Harri vaikka tilalle…joo, hyvä idea! Tosin Harrillakaan ei ole passia, eikä ole ikinä ollutkaan. Sami on hiljaa, mutta ilmestynee lentokentälle ajallaan. On sen verta kunnollinen.
Kasvun vuodet ovat opettaneet selviytymään ja ketteryydestä on tullut osa identiteettiä. Aivan hyvin ehtii vielä sunnuntai-iltana kävästä passikuvissa ja heti maanantaiaamuna poliisiasemalla tunnistautumassa. Ei muuta ku passi painoon ja illalla odotteleekin tuoretta mustetta tihkuvat passit Ärrällä. Sellainen on Suomi ja hyvä niin.
”Mites majoitus määränpäässä?” ”Pari viikkoa sitten oli hyvin hotelleja. En silloin ehtiny varaamaan. Huomenna ehtii varmaan illasta”. Ei kummoinen homma. Tosin samalle ajankohdalle kaupunkiin sattuu mestareiden liigan peli ja muutama muukin tapahtuma. Hotellit vaikuttivat olevan tupaten täynnä. Niin ja maanantai-ilta meni kivasti lapsia nukutellessa. Jännitystä silläkin saralla ja siinä mitään hotelleja kerenny järkkäileen. Lopulta majoitus varmistui yön kähmässä ja unten maille ehdittiin ennen pikkutunteja.
Viime vuoden tärkeimpiä oppeja oli oman työn johtamisen työkalut perjantaiyhteenvetoineen. Järjestelmässä kaikki perustuu siihen, että tehtävät on listattu ja kalenteroitu viikko viikolta. Joka viikon tärkein hetki on perjantaiyhteenveto, eli 90 minuuttia itselle. Sen tehtävänä on nostaa nuutuneinkin taistelija muuttujien viidakosta pinnalle ja päästää luottavaisin mielin viikonlopun viettoon. Tällä kertaa se röpötti. Ite kullakin.
Tuoreessa strategiassa ketteryys arvona vaihtui hauskuudeksi. Hauskuus on voimavara. Huumoriin viljelyyn saa ja pitää käyttää kohtuuttomasti aikaa. Muut arvot ovat huolenpito, avoimuus ja jämäkkyys.
Sinivalkoisilla siivillä sain koottua nämäkin sattumat tarinaksi. Seuraavaksi Munchen.
– Marko